Savuke päättää kertomuksen
Olen muodonmuutos, ruumis kierimässä hiekänjyvällä Olen valkoinen ohut vana josta masennus alkaa Olen viimeinen hiustuppo päässä vanhan miehen, Mies, on puhelias mies, istuu puun lopussa Hänen jalkansa ovat levällään perhoset syövät hänen silmiään. Ja on pieni tyttö, istuu puun alussa Hän kokosi jalkansa, silmänsä, kätensä, ja lettinsä sitten muuttui omenaksi Omenaksi, jonka varikset söivät. Varikset käänsivät silmänsä sinne, missä ruumiiden vartija istuu. Mies polttaa ja huutaa: (Emme pysty kävelemään meren päällä Emmekä juoksemaan taivaan yllä Olemme kahden sinisen ansassa, jotka vähitellen puristavat meitä kunnes pääsemme siitä pois kuten lapsen sylki laskeutuu muurahaiskasaan), Muurahaiset; Minulla ei ole sanaa sanotavaksi muurahaisista, Olen väsynyt, kyllästynyt, eristynyt, Kävelin ruumiiden vartijan luokse Halusin pidellä häntä, tarvitsen hänen kätensä vapauttamaan varikset ja perhoset ja laittamaan ruusuja jokaisen muurahaisen suuhun
